Belanna 1v.

Tänään on synttärisankarina Belanna! Ikä näkyy koko ajan enemmän hopeoituvassa turkissa, mutta muuten Belanna tuntuisi nuortuvan lähes silmissä. :)

Eilen yhteisellä kakulla Deannan kanssa.

Belanna oli alkuun pieni rääpäle, vähän sellainen reppana. Muutaman kuukauden jälkeen se alkoi sitten kasvattaa massaa ja löysistyi selvästi. Ei kuitenkaan hirveän pahasti. Mutta jotenkin ihan viimeisen kuukauden tai parin aikana se on piristynyt tosi paljon. Eihän noiden hamsujen touhuja nähdä öisin, mutta ainakin meidän hereillä ollessa Belannasta on tullut paljon touhukkaampi. Se näkyy myös kropassa, joka meidän silmiin näyttää paljon kiinteämmältä kuin ennen. Belanna oli aiemmin kohtalaisen kömpelö, mutta nykyään sekin osaa/jaksaa kiivetä dunassa olevan linnan päälle ja vipeltää muutenkin vauhdikkaammin. Jos Belanna olisi ihminen, sanoisin, että se on vanhemmalla iällä "löytänyt itsensä". ;)


Belanna saattaa edelleen joskus hieman näykkiä ihan kädellä ollessaan. Dunasta sen saa nopeiten pahvirullan avulla, mutta tulee se muutenkin kädelle. Kädellä se on rauhallisempi kuin Deanna, vaikkei ihan paikallaan nökötäkään. Belannalla on outo tapa, jos sen päästää esim. sohvan tai peiton päälle vapaaksi. Se alkaa välittömästi kokeilemaan alustaa hampaillaan ja etenee sillä tavalla näykkien. Kuitenkaan se ei säntää heti piilopaikkaan vaan saattaa rauhassa kokeilla avoimia alueita. Se tykkää monesti tutkia vieraampia paikkoja.

Belanna jäi pitkään hieman toisten varjoon, ensin Zaran ja sitten Deannan. Se oli alun jälkeen enemmän omissa oloissaan eikä hakenut kovinkaan paljon kontaktia. Syksyn mittaan se on kuitenkin tullut koko ajan seurallisemmaksi ja sen touhuja on kiva seurata. <3

Belannalla on ehkä koko joukosta söötein nassu. <3 Olkoonkin, että se ei ole ihan standardien mukainen (tai ei-standardien...), mutta se on niin hellyyttävä. Ja tämä hamsu senkun paranee ja söpöstyy vanhetessaan! :)

Deanna 1v.

Meidän "pikkuinen" Deanna täyttää tänään jo vuoden! Ihanaa, ettei vanhuus näytä vaivaavan vielä mitenkään. Deanna on ihan yhtä touhukas kuin aina ennenkin. Oikeastaan kiipeilykin on vaan lisääntynyt.

Synttäripäivän herkkuna oli yrttirulla, mikä sisälsi mm. nokkosta ja porkkanaa. Eläinkaupoista tuntuu olevan aika vaikeaa löytää "herkkuja", missä ei olisi sokeria.

Yhtenä aamuna näimme, kuinka Deanna kiipesi pesämökin katolle. Katto on puoliksi dunan ylätasanteen alla ja Deanna on pitkään kurkotellut siitä ylätasanteelle. No nytpä se pääsi kuin pääsikin punnertamaan itsensä ylös. :) Samana aamuna Belanna steppaili dunassa väärin päin olevan saviruukun päällä makupalaa odottamassa. Deanna halusi myös siihen ja kierteli ruukkua hetken aikaa. Kun Belanna ei väistänyt, niin Deanna yksinkertaisesti kiipesi myös ruukun päälle, jolloin Belanna tipahti alas, kun eihän siihen mahdu kahta...


Koska meidän hamsut eivät ole olleet kovinkaan pitkäikäisiä, niin väistämättä tulee mieleen, että miten käy nykyisten. Jotenkin ajattelen silti, että Deanna voisi elää pidempään, kun sillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia missään vaiheessa. Vaikka eihän se sitä sano, jotain voi tulla äkkiäkin. Mutta sitä ei murehdita etukäteen!

Deanna menossa nukkumaan pää "linnan" ikkunassa. Se on viihtynyt tällaisessa nukkuma-asennossa viime aikoina.

Silmäilin aiempia blogikirjoituksia ja niistä on jännä huomata, miten Deanna on muuttunut. Ensimmäiset kuukaudet se oli hieman arka, näykki suht usein ja oleskeli omissa oloissaan. Mutta pikkuhiljaa se on rohkaistunut ja tullut hyvinkin "ihmisystävälliseksi". Se on myös oppinut tapoja, miten kerjätään huomiota ja herkkupaloja. <3 Pimeät aamut ovat siitä kivoja, että hamsut ovat vielä täydessä vauhdissa kun heräämme. Iltaisinkin ne tulevat aiemmin puuhastelemaan kuin kesällä valoisaan aikaan.

Alla Deanna kiipeilemässä tänään leikkipuiston mökin katolla.

Tänä iltana se oli muutenkin sellaisessa vauhdissa, että huh huh! Se kiipeili leikkipuistossa ihan mihin vaan, minne se ei ole aiemmin päässyt (vai ehkä halunnut) kiipeämään. Ihan kuin siltä olisi iän myötä kadonnut viimeinenkin varovaisuus. ;)

Deanna kiipesi tuohon seinän puolelta eli ei rappusia tai riippusiltaa pitkin.

Sitten se nousi vielä aidalle ja kurkotti siitä pahvilaatikon reunaan ja pääsi kuin pääsikin pois! Onneksi siellä oli kädet valmiina, ettei tullut mätkähdystä maahan ja mahdollisuutta karkuretkeen. Yllä ja alla olevissa kuvissa kiipeilyteline on siirretty jo kauemmas reunasta. 

Tähänkin piti kiivetä tarttumalla tuosta punaisesta aidasta kiinni.

Katolle se ei enää päässyt, vaikka yritti sitäkin...

Tällainen vauhdikas tapaus siis meidän nykyisten hamsujen vanhus! :D