Tutustumista puolin ja toisin

Sirius on ollut meillä nyt lähes 3 viikkoa ja on kotiutunut hyvin. Onhan se vielä varovainen ja kulkee meidät huomatessaan aluksi matalana, mutta ei sentään säntää heti piiloon, kun joku tulee huoneeseen. Käsittely onkin sitten toinen juttu… Se on todella vikkelä ja hyppii tavalla, jota mikään aiemmista hamstereistamme ei ole tehnyt. Käsittelyyn pyritäänkin nyt panostamaan, jotta se kesyyntyisi.

Sirius on myös persoonana aivan erityyppinen kuin muut. En tiedä paljonko sillä on vaikutusta, kun se on talvikko ja vielä uros. Käsittääkseni naaraat ovat enemmänkin pesänrakentajia, mutta meillä kukaan naaraista ei ole puuhannut niin paljon kuin Sirius! Iästä ja sukupuolesta huolimatta sen touhuja katsellessa tulee mieleen ”touhukas täti”. :D Se  haalii pesään vessapaperin suikaleita ja raahaa sinne ruokaa suuria määriä. Yhtenä iltana se yritti tunkea mökin oviaukosta suurta parsakaalia, mutta ei onnistunut.

Ruokavalionkin suhteen se eroaa muista. Samoja ruokia tarjoillaan kaikille ja jostain syystä kaikkien muiden lempikasviksia ovat aina olleet parsakaali ja kurkku. Sirius taas tykkää eniten kukkakaalista ja porkkanoista. Siinä missä toiset rakastavat pekaanipähkinöitä, niin Sirius viitsii hädin tuskin nuuhkaista eikä syö niitä ollenkaan. Siemenseos ja lihasoseet ja puurot maistuvat kuitenkin kaikille yhtä hyvin.

Emme ole vielä saaneet aikaiseksi rekisteröidä Siriusta, mutta sekin pitää tehdä aika pikaisesti. Grand Galaan on vielä onneksi melkein pari kuukautta aikaa. Humppilassa on seuraava näyttely viikon päästä, mutta emme pääse sinne, kun olemme toisessa reissussa. Harmittaa tosi paljon, kun edellisestä on kulunut aikaa jo yli neljä kuukautta. Mutta joudutaan nyt kuitenkin odottamaan marraskuun loppuun. Sirius meneekin silloin juuri ja juuri vielä nuorten joukkoon.

Sirius Valkoinen

Eihän tässä pitänyt käydä näin… Mutta kävi kuitenkin. Eilen kävimme hakemassa kotiin Siriuksen, 5,5 viikon ikäisen talvikkouroksen. Väriltään Sirius on helmiäissafiiri ja syntymäpäivä on 31.7.2014.

Mutta miten tähän päädyttiin? Joskus aikoja sitten mietimme, että kun sitten hamassa tulevaisuudessa Zarasta aika jättää, niin sen dunaan voisi hankkia asumaan talvikon. Olimme ihastelleet talvikoita näyttelyissä ja ne rauhallisen oloiset pallerot kiehtoivat. No viikon takaisen viikonlopun tunnelmat olivat sellaiset, ettemme halunneet ajatellakaan uuden hamsterin hankkimista. Meidän hamsterit tuntuvat elävän kovin lyhyen aikaa. :(

Viime viikon maanantaina olimme kuitenkin Sellossa ja piipahdimme tietysti myös Faunattaressa. Siellä oli myynnissä aivan ihania safiireja talvikon poikasia. Aloimme miettiä, että josko sittenkin otettaisiin se talvikko… Laitoin viestiä yhdelle kasvattajalle, jos hänellä olisi poikasia myynnissä. Parin päivän päästä eksyin sitten Kaaren Faunattareen ja sielläkin oli myynnissä talvikon poikasia! Myyjän kanssa jutellessani hän kysyi haluaisinko nähdä juuri tulleita poikasia, jotka majailivat pesässä. Ne oli juuri tuotu eivätkä olleet vielä myynnissä. Kuuden safiirin joukosta yksi oli helmiäinen. Se oli niin kaunis. :) Emme olleet vielä saaneet vastausta tältä yhdeltä kasvattajalta, mutta kun kävi ilmi, että nämä poikaset olivat häneltä, niin ostopäätöstä ei tarvinnut kauan miettiä. Emme olisi kuitenkaan halunneet ostaa tukusta tuotua eläintä. Loppuviikosta kävimme maksamassa varausmaksun ja tosiaan eilen saimme Siriuksen kotiin.

Kuljetusboksin kansi oli hieman liukas takajalkojen alla...

Siriuksen nimi oli muuten aika helppo keksiä. Zorrostahan mietittiin aikanaan Sirius Mustaa. Nyt kun esikoinen ehdotti nimeä Sirius, niin oli helppo nimetä se Sirius Valkoiseksi. ;) En ole vielä ihan varma, miten tuo nimiasia menee, kun rekisteröimme sen. Aiemmat hamsuthan ovat olleet kasvattajien rekisteröimiä. Olisi kyllä kiva, jos oma nimi olisi virallinen.

Sirius tuntuu aika aralta, mutta saa nähdä kuinka nopeasti se kotiutuu. Sehän majaili eläinkaupassa vielä kahden veljensä kanssa eli meille muutto oli suuri muutos. Kädellä se tuntuu olevan kuin liukas saippuapala. Illalla ja tänä aamuna sitä ei juuri näkynyt, mutta touhuaminen kyllä kuului. Tänä iltana se on uskaltautunut jopa kerran tulemaan pesämökistä pois auringonkukansiemenen houkuttelemana.

Laitoimme dunaan vielä oikein paljon puruja, kun ajattelimme, että siitä voi tuntua turvalliselta kaivella rauhassa. Mutta saa nähdä millainen vipeltäjä tästä tulee!

Kuvia Belannasta

Belannasta ei ole ollut vähään aikaan kuvia, joten tässä muutama:

Alemmassa kuvassa näkyy hyvin turkin hopean sävy. Vaikka se on ollut sellainen alusta asti, niin hopeaisuus tuntuisi lisääntyvän iän myötä. Ikäähän Belannalla on nyt hieman yli 8 kuukautta. 

Belanna ja Deanna saivat dunansa yläkertaan Zaran perintönä puisia "linnan" osia. Niiden päälle on myös kiva kiipeillä ja toisaalta ne tarjoavat sopivaa näkösuojaa.

Aikanaan Zorro kurkisteli tästä samasta alemmassa kuvassa olevasta ikkunasta ensimmäisenä päivänään. Se oli vaan silloin varmaan puolet pienempi. 

Belanna ja Deanna ovat taas selkeästi menossa kohti hamsterimaisempaa rytmiä eli niitä näkyy vain harvoin hereillä päivällä tai edes alkuillasta. Välillähän ne ovat olleet paljonkin hereillä päivisin. Vähän harmi, kun niiden puuhia ei tule nähtyä niin paljon. Sen verran niitä seuraillessa on kuitenkin käynyt ilmi, että pieni ja pippurinen Deanna on edelleen se, joka dunassa määrää. Vaikka hamsut esim. pesevät toisiaan silloin tällöin, niin ne taitavat nukkua eri paikoissa suurimman osan ajasta, Belanna mökissä ja Deanna kahvilassa. 

Surun päivä

Viime viikon lauantai 30.8. oli meillä surun päivä. Jouduimme lopettamaan Zaran. :( Tämä tuli ihan puun takaa, vaikka jälkeen päin ajatellen merkkejä olisi voinut huomata aiemmin. Koko kesän Zara vietti päivät lähes kokonaan dunan ylätasanteella. Vaikka meillä ei ollut hirveän kuuma, niin ilmeisesti siinä oli mukavampaa. Eikä Zaraa häirinnyt yhtään, vaikka se oli ihan näkyvillä nukkumassa. No viimeisen parin viikon aikana Zara oleili enemmän dunan alakerrassa, mistä sitä ei helposti näe. Emme kiinnittäneet siihen sen enempää huomiota, ajattelimme sen johtuvan ilmoista. Ensin Zara kuitenkin ilmaantui iltaisin esille ihan normaalisti, mutta viime viikon aikana sitä ei paljon näkynyt.

Perjantai-iltana laitoimme tuoreet kasvikset dunan ylätasanteelle ja Zara tulikin heti syömään niitä. Sen liikkuminen kiinnitti ensin huomion, se oli aika hidasta ja vaivalloisen näköistä. Sitten ihmettelimme, kun sen näytti olevan hankalaa syödä. Ja kun se tuli dunan ”rappusia” alas, niin koko hamsu näytti jotenkin kummallisen malliselta. Lisäksi sen vasen silmä pullotti hieman. Säikähdimme tätä kovin. Koska oli kuitenkin myöhäinen ilta, niin emme voineet tehdä muuta kuin etsiä auki olevan eläinlääkäriaseman numeron seuraavalle päivälle. Epäilimme ensin hampaita, koska syöminen näytti hankalalta.

Lauantaina Zara sitten vietiin eläinlääkäriin. Asiantuntevan oloisen lääkärin ensimmäinen kommentti oli, että onpa kaunis hamsteri. Ja niinhän Zara olikin. Seuraavaksi kuitenkin kommentoi sen olevan melkoisen huonokuntoisen näköinen. Mitään näkyviä kasvaimia ei ainakaan ollut. Lääkärin ainoa veikkaus oli hammasjuuren tulehdus, koska se hankaloittaisi syömistä ja saisi aikaan nopean laihtumisen. Zaralla löysä nahka roikkui aika pahasti varsinkin etutassujen kohdalla, mitä ei ollut ennen tapahtunut niin selvästi. Hampaat olivat kuitenkin kunnossa. Mahdolliseen tulehdukseen olisi voinut kokeilla antibioottia, mutta lääkärikään ei uskonut sen auttavan, joten lopetuspäätös oli siinä mielessä helppo tehdä. 

Zara ehti elää vain 1 v 1,5 kuukauden ikäiseksi. Olimme juuri paria päivää aiemmin miettineet, että ihanat Zara ja Zelda tulivat meille vuosi sitten. Tuntuu epäreilulta, että ne ehtivät olla meillä niin vähän aikaa. :( Zaraa tulee kova ikävä.