Vauvat

SOFIA KIRJOITTI:

Tänään saimme vihdoin Zaralle kavereita. Kävimme hakemassa ne Hyvinkäältä, missä tapasimme kasvattajan. Kun näimme poikaset, tuntui siltä kuin ne olisivat ihan minikääpiöhamstereita! Tiesimme kyllä, että ne ovat vielä pieniä. Ne ovat vasta 5 viikkoa.

Minä sain päivän vanhemman, sinisen argenten värisen hamsterin, jonka nimeksi tuli Deanna. Pikkusiskoni sai suklaan värisen hamsterin, jonka nimeksi tuli Belanna. Olimme ihan innoissamme!!! Näistä kahdesta tulisi Zaralle hyvät kaverit.

Kun tulimme kotiin, oli ensin siivottava terra ennen kuin pikkuiset tulisivat. Kun terra oli siivottu, panimme Deannan ja Belannan ensimmäiseksi, että ne voisivat tottua siihen. Kun Zara päästettiin sinne, se alkoi nuuhkia paikkoja ihmeissään. Heti kun Belanna näki Zaran, säntäsi se mökkiin turvaan, koska Deanna oli siellä. Zara seurasi perässä ja alkoi heti hyökkäillä. Pienet narisivat ja säntäilivät pakoon ja Zara meni koko ajan niiden perässä. Se puri niitä ihan kunnolla ja Deannan kuonosta tuli verta. :( Katselimme sitä hetken ja sitten Zara oli pakko ottaa sieltä pois.

Tilanteen rauhoituttua Deanna ja Belanna menivat munakennoon nukkumaan (päällekkäin), söpöä. Toivottavasti ne eivät saaneet traumoja. Ne muuten pesevät itseään yhtä söpösti kuin Zorro. <3 Toivottavasti ne kotiutuvat meille hyvin.

Zara siirrettiin asumaan vähän pienempään dunaan, ettei se satuttaisi tai säikyttäisi pieniä enempää. Ehkä se ei purekaan sitten enää. Dunassa sen on hyvä olla ja myöhemmin illalla se oli kädellä aivan normaalisti kuin mitään ei olisi tapahtunut. <3

 

Deanna vasemmalla ja Belanna oikealla.

Belanna isin kädellä. <3

Reviiritietoinen

Zarasta on ilmeisesti tullut reviiritietoinen, kun se asuu yksin isossa terrassa. Ennen Zara ei purrut koskaan, eipä juuri edes näykkäissyt. Se on aina hinkunut terrasta pois, kun sinne on laittanut käden, tepastellut vain suoraan siihen.

Mutta Zeldan kuoleman jälkeen se on alkanut yhä useammin näykkäisemään terraan tullutta kättä ja tällä viikolla ihan puremaan kunnolla. Sitten kun sen on saanut terrasta pois, niin se on ihan yhtä mussukka kuin aina ennenkin.

Pitäisi ehtiä lukemaan hamsteriaiheisia juttuja enemmän, mutta käsittääkseni tämä pureminen liittyy nyt selkeästi siihen, että Zara kokee sen reviirille tulon uhkaavaksi. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin ainakin osasyy siihen on se, että terra on niin iso.

Huomenna tulee uudet poikaset, joten saa nähdä miten silloin käy!

Puolivuotias

SOFIA KIRJOITTI:

Hamsterini täytti tänään puoli vuotta. Tuntuu, että hamsterin puoli vuotta olisi ihmiselle 20-30 vuotta. Emme kerenneet hankkia Zaralle lahjaa, mutta ainakin se sai ison parsakaalin. :)

Tässä vielä kuvia päivänsankarista. Kuvissa Zaralle tulee aina ihan punaiset silmät. Paholaisen silmät? Vitsi vitsi. Ei tuollaisesta pikku söpö-pöpöläisestä tule pahaa millään. XD

Pullukka

Zara on viime viikkojen ajan pyöristynyt, vaikka pyöreitähän kääpiöhamsterit ovat muutenkin. Mutta siitä on tullut selkeästi sellainen löllykkä. Lukiessani hamsterifoorumia tajusin, että olimme onnistuneet ruokkimaan sitä liikaa. Meillä oli tapana täyttää ruokakuppia siemenseoksella aika nopeasti sen jälkeen, kun se alkoi vähenemään. Emme olleet tajunneet, että niin ei kannata tehdä. Nyt oli ilmeisesti käynyt niin, että Zara oli poiminut aina vain parhaat ja rasvaisimmat päältä, kun niitä vähemmän hyviä ei tarvinnut syödä. Vaikea tietysti sanoa oliko tämä ainoa syy painon keräämiseen, mutta ainakin yksi selvä.

Niinpä olemme nyt viikon aikana täyttäneet kippoa vain kahdesti. Kasviksia ja muuta ruokaa Zara saa yhtä paljon kuin ennenkin. Ja mikä on lopputulos: mieletön hamstraus! Kun ruoka alkoi ensimmäisen kerran vähentyä kiposta, eikä sitä tullutkaan lisää, alkoi Zara kerätä sitä terran yhteen nurkkaan. Seuraavana päivänä siellä oli sitä jo hamsterin kokoisella alueella. Tiistaina lisäsimme ruokaa kippoon ensimmäisen kerran. Seuraavana aamuna kippo oli tyhjä ja kaikki ruoka oli viety terran nurkkaan purujen alle!

Nyt sitten mietimme, että jääkö tämä tapa päälle vai oppiiko se, että kyllä sitä ruokaa aina tulee kuitenkin riittävästi. Mielestämme jo viikossa Zarassa on tapahtunut muutosta, nyt se näyttää enemmän omalta itseltään. Tosin mietityttää, että vaikuttiko Zeldan kuolema, kun nämä osuivat ihan samaan aikaan.

Ja sitten vielä iloisia uutisia. :) Heti Zeldan kuoleman jälkeen otimme yhteyttä kasvattajiin, että saisimme Zaralle uuden kaverin, kun campbellit kuitenkin ovat enemmän laumaeläimiä. Aikuinen hamsteri hyväksyy helpommin poikasen, joten sellainen pitäisi saada. No näistä kasvattajista kenelläkään ei ollut heti luovutusikäisiä poikasia, mutta tänään kuulimme, että meille voisi tulla ensi viikon sunnuntaina 2 uutta tyttöä! Päädyimme kahteen sen vuoksi, että jos Zara ei hyväksykään poikasia, niin sitten meille ei jäisi yhtä yksinäistä poikasta, vaan näistä kahdesta on sitten toisilleen seuraa. Ja onhan meillä terran lisäksi duna eli kaikille löytyy asumukset. Mutta näistä poikasista sitten lisää, jos ne meille saadaan. :)

Vielä Zorrosta

Zorrosta oli blogin alussa jo muutama sananen, mutta tässä vielä lisää muistelua.

Ensimmäinen hamsterimme Zorro tuli meille puolivahingossa. Olimme harkinneet akvaariota, koska ajattelimme sen olevan helppohoitoinen. Eläinkaupassa myyjä vastaili kysymyksiimme akvaarion hoidosta, mutta totesi sitten, että kääpiöhamsteri olisi vielä helppohoitoisempi. Heille oli juuri tullut Ruotsista poikasia ja ne olivat vielä takahuoneessa, mutta hän toi meille pari näytille. Laatikossa oli kaksi pientä mustaa hamsteria ja me ihastuimme niihin välittömästi. <3 Niinpä Zorro muutti meille viikon päästä.

 

Zorro myytiin meille talvikkopoikana, mutta ensimmäisessä näyttelyssä sen arvostelulappuun oli kirjoitettu campbellityttö… Seuraavaan näyttelyyn Zorro ilmoitettiin lasten lemmikkien lisäksi ulkomuotoluokkaan. Koska Zorro ei sopinut sinne ollenkaan, niin teimme päätelmän, että se on varmaan hybridi. Siihen mennessä olimme lukeneet paljon, kuinka usein eläinkaupoissa myydään varsinkin muualta tuotuja hamstereita, mitkä ovat hybridejä. No eihän se meitä haitannut, Zorro oli ihan yhtä suloinen kuin ennenkin!

 

Zorron kesyyntyminen kesti muutaman viikon. Siitä ei koskaan tullut niin kesyä, että se olisi vaikka oma-aloitteisesti kävellyt kädelle. Mutta kädelle otettaessa se kyllä ”käyttäytyi” siinä hyvin. Zorro ei juuri koskaan edes yrittänyt näykkäistä. Ja se narisi vain kynsiä leikattaessa.

 

Monesti aamuisin kun oli vielä pimeää ja joku meni samaan huoneeseen, Zorro tuli odottamaan. Se tottui siihen, että sai aina kuivan leivän palasen ja steppaili terran yhdessä nurkassa sitä odottamassa ja nappasi sitten sormien välistä. Zorro oli iltaisin tosi myöhään nukkumassa ja välillä saattoi mennä päivä tai pari, etteivät lapset edes nähneet sitä. Päivisin se oli tosi harvoin hereillä.

 

Jossain vaiheessa Zorro keksi tehdä pesän juoksulautasen alle. Sen jälkeen se nukkui enää harvoin puisessa mökissään. Sinne lautasen alle se kaivoi sopivan pesän ja kömpi sieltä esiin, jos vaikka rapisteltiin ruokakipolla. Zorrolla oli hauska tapa aina esiin kaivautuessaan pestä itseään. Se aloitti aina pesemällä naamaansa molemmilla tassuilla, mikä oli ihan hirveän söpöä. :) Muutenkin Zorro oli erittäin siisti hamsteri. Ja hurmasi meidät niin, että meille oli selvää, että hamstereita tulee myöhemmin lisää. :)

Toinen aloitus

Sofia aloitti ensimmäisen oman bloginsa elokuussa 2013 Vuodatuksessa. Koska Vuodatus ei toiminut kunnolla, siirsimme blogin vuoden 2014 alussa Bloggeriin ja sinne kirjoittavat nyt muutkin perheenjäsenet. Vanhat tekstit on siirretty tänne kuvineen, mutta harmillisesti kommentteja ei voinut siirtää.

Tervetuloa taas lukemaan!

Jäähyväiset Zeldalle

Tänään oli surun päivä, kun Zelda jouduttiin äkillisesti lopettamaan. :'( Vielä viikko sitten kaikki ainakin näytti olevan normaalisti. Tosin olimme katselleet, miten pieneltä Zelda näyttää. Se ei kuitenkaan näyttänyt laihalta (niin kuin Zorro ennen kuolemaansa), vaan selkeästi vain pieneltä. Mutta toisaalta Zara oli pulskistunut ja Zelda oli aina Zaraa pienempi. Tiistaina huomasimme, että Zelda liikkui jotenkin oudosti, ei nyt kovin paljon, mutta kiinnitti kuitenkin huomion. 

Keskiviikon aikana Zelda kävi vaisummaksi ja liikkui vähemmän. Torstaina aloimme oikeasti huolestua. Zelda kaivautui puruihin ja oli siellä lähes koko ajan. Kun se nostettiin kädelle, niin poskipusseissa tuntui jotain patin tapaista. Meidän oli pakko tehdä raskas päätös viedä Zelda seuraavana päivänä eläinlääkäriin.

Perjantai-aamuna Zelda oli jo ihan voimaton ja iltapäivällä eläinlääkäri nukutti sen ikuiseen uneen. Poskipusseissa tuntui kasvaimia ja kuulemma myös vatsaontelossa. Emme olleet tajunneet, miten äkkiä pienen hamsterin kunto voi heiketä. Lääkärin mukaan Zelda ei olisi elänyt enää seuraavaan päivään.

Vaikka kääpiöhamsterit ovatkin kovin lyhytikäisiä, niin tuntuu niin väärältä, kuinka lyhyen elämän Zelda sai elää.

Zelda nukkui toisinaan mökin oviaukossa.