Hamsteripäiväkirja: Deanna 1v.

Meidän "pikkuinen" Deanna täyttää tänään jo vuoden! Ihanaa, ettei vanhuus näytä vaivaavan vielä mitenkään. Deanna on ihan yhtä touhukas kuin aina ennenkin. Oikeastaan kiipeilykin on vaan lisääntynyt.

Synttäripäivän herkkuna oli yrttirulla, mikä sisälsi mm. nokkosta ja porkkanaa. Eläinkaupoista tuntuu olevan aika vaikeaa löytää "herkkuja", missä ei olisi sokeria.

Yhtenä aamuna näimme, kuinka Deanna kiipesi pesämökin katolle. Katto on puoliksi dunan ylätasanteen alla ja Deanna on pitkään kurkotellut siitä ylätasanteelle. No nytpä se pääsi kuin pääsikin punnertamaan itsensä ylös. :) Samana aamuna Belanna steppaili dunassa väärin päin olevan saviruukun päällä makupalaa odottamassa. Deanna halusi myös siihen ja kierteli ruukkua hetken aikaa. Kun Belanna ei väistänyt, niin Deanna yksinkertaisesti kiipesi myös ruukun päälle, jolloin Belanna tipahti alas, kun eihän siihen mahdu kahta...

Koska meidän hamsut eivät ole olleet kovinkaan pitkäikäisiä, niin väistämättä tulee mieleen, että miten käy nykyisten. Jotenkin ajattelen silti, että Deanna voisi elää pidempään, kun sillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia missään vaiheessa. Vaikka eihän se sitä sano, jotain voi tulla äkkiäkin. Mutta sitä ei murehdita etukäteen!

Deanna menossa nukkumaan pää "linnan" ikkunassa. Se on viihtynyt tällaisessa nukkuma-asennossa viime aikoina.

Silmäilin aiempia blogikirjoituksia ja niistä on jännä huomata, miten Deanna on muuttunut. Ensimmäiset kuukaudet se oli hieman arka, näykki suht usein ja oleskeli omissa oloissaan. Mutta pikkuhiljaa se on rohkaistunut ja tullut hyvinkin "ihmisystävälliseksi". Se on myös oppinut tapoja, miten kerjätään huomiota ja herkkupaloja. <3 Pimeät aamut ovat siitä kivoja, että hamsut ovat vielä täydessä vauhdissa kun heräämme. Iltaisinkin ne tulevat aiemmin puuhastelemaan kuin kesällä valoisaan aikaan.

Alla Deanna kiipeilemässä tänään leikkipuiston mökin katolla.

Tänä iltana se oli muutenkin sellaisessa vauhdissa, että huh huh! Se kiipeili leikkipuistossa ihan mihin vaan, minne se ei ole aiemmin päässyt (vai ehkä halunnut) kiipeämään. Ihan kuin siltä olisi iän myötä kadonnut viimeinenkin varovaisuus. ;)

Deanna kiipesi tuohon seinän puolelta eli ei rappusia tai riippusiltaa pitkin.

Sitten se nousi vielä aidalle ja kurkotti siitä pahvilaatikon reunaan ja pääsi kuin pääsikin pois! Onneksi siellä oli kädet valmiina, ettei tullut mätkähdystä maahan ja mahdollisuutta karkuretkeen. Yllä ja alla olevissa kuvissa kiipeilyteline on siirretty jo kauemmas reunasta.