Tällä kerralla on ikävää kirjoitettavaa. Jouduimme nimittäin lopettamaan Deannan viime viikon torstaina 26.11. :'(
Deanna oli aivan yhtä hyvässä kunnossa kuin muutenkin syksyn aikana. Vielä viikkoa aikaisemmin ne olivat Belannan kanssa pahvilaatikossa dunan siivoamisen aikana ja Deanna pääsi taas melkein hyppäämään laatikosta pois. Vauhtia ja voimaa riitti. Samea silmä oli kuitenkin muuttunut hieman entistä sameammaksi ja pelkäsin, että jos siinä on glaukooma, niin se voi puhjeta.
Torstaiaamuna Deanna oli kuitenkin yllättäen selvästi huonossa kunnossa. Edellisiltana oli ollut ehkä havaittamissa hieman hengityksen vinkumista. Aamulla se liikkui vaikeammin ja sen hengitys naksui samalla tavalla kuin Siriuksenkin ennen lopettamista. Emme jääneet katselemaan, että paranisiko vointi vielä. Olihan Deannalla ikää jo 1v 11kk 1vko ja silmän takia olimme tarkkailleet sitä jo pitkään.
Eläinlääkäri ei edes juurikaan tutkinut sitä, mutta sanoi, että päässä saattaa olla painetta ja jotain neurologista häikkää. Niinpä lopetuspäätös oli ainoa vaihtoehto. Mutta voi miten pahalta se tuntui!
Deanna oli aivan täydellinen lemmikkihamsteri. <3 Se oli kiltti, helppo käsitellä, sosiaalinen ja eloisa. Sen kanssa pystyi olemaan vuorovaikutuksessa niin paljon kuin pienen hamsun kanssa voi. Eikä pidä unohtaa sen näyttelymenestystä, vaikka se onkin toissijainen asia. Mutta sen ansiosta oli kiva käydä koko perheen voimin näyttelyssä ja palata iloisin mielin kotiin. Haluan myös ajatella, että Deanna eli meillä hyvän ja pitkän hamsterin elämän. Alku ei tosin ollut hyvä, kun Zara pääsi puremaan sitä kuonoon ja siitä jäi jälki loppuiäksi. Onneksi ei kuitenkaan mitään sen pahempaa ja Deanna ja Belanna elivät hyvässä sopusoinnussa kahdestaan siitä eteenpäin.
Duna on tuntunut tyhjältä, kun Deanna oli esillä paljon enemmän kuin Belanna. Pari päivää Deannan lopettamisen jälkeen Belanna oli kaivanut pitkiä tunneleita purujen sekaan. Kävi mielessä, että olisiko se etsinyt Deannaa. :( Vai olisiko se kaivellut aiemminkin, mutta Deanna esti sen. Deanna oli niin selvä pomo.
Nyt Belanna on kuitenkin ollut ihan oma itsensä. <3 Eilen aamulla näin jotain, mitä ei ole nähty varmaan lähes vuoteen: Belanna kiipesi dunan yläkerroksessa olevan linnan päälle! Deannahan punnersi itsensä sinne aivan jatkuvasti, mutta Belanna ei. Vaikka se on välillä noussut takatassuilleen linnan seinää vasten, niin on näyttänyt siltä, ettei sillä ole voimia tai keinoja nousta. Mutta ketterästi se vain meni.
Olen miettinyt paljon sitä, kun Deanna ja Belanna tulivat meille. Belanna oli pikkuinen rääpäle ja pysyi pitkään sellaisena. Sitten, taisi olla puolen vuoden kieppeillä, kun se alkoi kerätä painoa ja näytti siltä, että se lösähtäisi samalla tavalla kuin Zara. Vaan niinpä ei käynyt. Kuten todettua, niin Belanna on iän mukana vaan vahvistunut ja tullut sekä parempaan kuntoon että sosiaalisemmaksi. Toivottavasti saamme nauttia Belannan seurasta vielä pitkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti